Oppimisnäkemys

http://www.oamk.fi/~laurik/Oppimisnakemys/

http://www.oamk.fi/amok/oppimat/LO/Opetusmenetelmat06a/

Mitä haluamme rakentaa? Kuka tuo, kuka vie?

Mistä haluamme muodostaa yhteistä tietämystämme?

Hyvän oppimisen takeena Poikela toteaa opettajan eli tutorin henkilökohtainen ja yhteisöllinen, jaettu osaaminen. Tutorin osaamiseen liittyy asiantuntijuus ja vuorottelu erilaisissa tehtävissä ohjaajana, asiantuntijana ja suunnittelijana. Ongelmaperusteisessa oppimisen prosessissa myös tutor on itse oppija, joka joutuu tarkistamaan omia arvojaan ja pedagogisia käsityksiään uudestaan, toteaa Poikela.

Lähteenä: KL Sari Poikelan aikuiskasvatuksen alaan kuuluva väitöskirja, Ongelmaperustainen pedagogiikka ja tutorin osaaminen (Problem-based pedagogy and the tutor's knowing and competence)

Siinä mm. Jorma Enkelberg kirjoittaa "Oppimisesta ja opetusmalleista yliopistoissa" -luvussa oivallisesti työelämävaatimusten ja laadun parantamisesta. Kehittyvä työelämä edellyttää työntekijöiltä entistä vankempaa sisältöspesifisen tiedon ja taidon hallintaa – kapea-alaista eksperttiyttä, mutta samalla muuttuvat työtehtävät ja työolosuhteet haastavat työntekijät joustavuuteen, liikkuvuuteen sekä työssä tapahtuvaan jatkuvaan itsensä kehittämiseen ja oppimiseen. Keskeiseksi tavoitteeksi on noussutkin oppimisen laadun parantamisen.

Korkeakouluasteen koulutuksen tavoitteiden ja muotojen uudelleen arviointi nousee keskeisesti esille. Voidaan Enkelbergin mukaan kysyä, kuinka kouluttaa tutkijoita ja muita akateemisen koulutuksen saaneita niin, että he kykenevät työssään jatkuvasti kehittämään itseään sekä vastaamaan monimutkaistuvassa maailmassa kohdattaviin haasteisiin (ks. Boud & Feletti 1991; Hadgraft 1998)?

Tarjoan tässä linkin professori, KT Päivi Tynjälän sivuille, joilla olevat useat lähteet lienevät nykyaikaisen oppimiskäsityksen kanssa toimiville tieteilijöille tarpeellisia aika ajoin erilaisissa asiayhteyksissä.

Itselläni oli käsittelyssä juuri eilen sinällään vanha, mutta sisällöltään edelleen tuore artikkeli "Asiantuntijuus itsensä ylittämisenä" seuraavasta lähteestä:  

Tynjälä, P. 1999. Konstruktivistinen oppimiskäsitys ja asiantuntijuuden edellytysten rakentaminen koulutuksessa. Teoksessa A. Eteläpelto & P. Tynjälä (toim.) Oppiminen ja asiantuntijuus. Työelämän ja koulutuksen näkökulmia. WSOY, 160-179.

Sen artikkelin jokaisesta lauseesta sain tukea sille toiminnalle, jolla pyrimme vastaamaan uudistuvan upseerikoulutuksen haasteeseen ilmavoimissa. Pedagoginen käsikirja -ilmavoimien upseerikoulutus 2006-2009 ohjaa voimallisesti toteuttamaan opiskelijakeskeistä, oppimista tukevaa opetusta Tynjälänkin artikkelin mukaisessa hengessä. 

KT Anita Malisen artikkeli "Opettajuus rakentuu ihmistuntijuudesta ja asiantuntijuudesta" avaa näkökulmia opettajuuden epätäsmällisestä ilmiöistä. Malinen korostaa aikuisten epistemologisen vastuun keskeisyyttä. Malinen jakaa opettajan epistemologisen vastuun viiteen osavastuuseen: tiedonvälittäjyyteen, oppijoiden tietämyksen tunnistamiseen, särön synnyttämiseen, dialogin ohjaamiseen sekä pedagogiseen aika- ja rakennetietoisuuteen. 

Pelkkä ohjaajana oleminen ei rittä, opettajan on oltava myös asiantuntija omalla tieteen- tai ammattialallaan. Opettajan on myös kyettävä tunnistamaan oppijoiden tietämys ja epistemologiset rajat. Aikuinen oppija on Malisen mukaan itse asiassa itsekeskeinen oppija, itsestä käsin katsova. Tunnistettuaan oppijoiden epistemologiset perspektiivit opettaja voi yrittää järjestää säröjä synnyttäviä tilanteita. Malinen korostaa särövaikutusten merkittävyyttä aikuisoppijan ajattelutavan muuttamiseksi, jolloin vasta todellista oppimista voi tapahtua. Opettajuuden ydintä on oppijan kehittymisen edistäminen, perusmenetelmänä dialogi. Ilman dialogia mikään opetusmenetelmä ei toimi. Dialogin peruselementteinä ovat jakaminen, testaaminen, oikeuttaminen ja uskominen.  

Lähde: Sallila & Malinen: Opettajuus muutoksessa. Kansanvalistusseura ja Aikuiskasvatuksen Tutkimusseura. ISBN: 951-96004-9-3

Kirjassa kuvataan sotilaskoulutuksen tavoitetta ja päämäärää. Sotilaskoulutuksessa on keskeistä fyysisen, psyykkisen, sosiaalisen ja eettisen toimintakyvyn kehittäminen, tähdäten inhimillisten vaatimusten kehittämiseen. Kirjassa käsitellään nykyaikaista oppimista ja sen problematiikkaa monipuolisesti, mutta tiivistetysti (esimerkiksi motivaatio, oppimisilmapiiri, oppimistavat ja -vaikeudet).

Kirjassa nostetaan sotilaskouluttajan toiminnaliseksi osa-alueiksi: kasvattajan, valmentajan, johtajan ja ohjaajan tehtävät.

Oppimisprosessin ymmärtäminen on jokaiselle sotilaskouluttajalle tärkeää. Sen vuoksi oppimisympäristön merkitystä tulee korostaa: mitä se tarjoaa opiskelijoille ja miten? Kirjassa esitellään joitakin keskeisiä opetusmenetelmiä kouluttajan opetustyön tueksi. Oleellista on tarjota erilaisia vaihtoehtoja opiskelijoiden yksilöllisten tarpeiden tukemiseksi. 

(Kouluttajan opas, 2007. ISBN 10 951-25-1729-9)

Kirjoittaminen on viestintää, välittäen kirjoittajan ajatusrakenteiden mukaista informaatiota, ehkäpä jopa tietoa. Kirjoittaja pyrkii jäsentämään näkökulmaansa kirjalliseen muotoon, jossa hän luo järjestystä ja yhdistelee erilaisia asioita yhdeksi kokonaisuudeksi.

Kirjoittamista opetetaan melko vähän Kukaan ei ole seppä syntyessään eikä kirjoittamisen taitoa ei opita yhdessä yössä: sen oppii vain ajattelemalla, lukemalla ja kirjoittamalla. Yksinkertainen on kaunista ja useimmiten myös toimivaa. Yksinkertaisesti kirjoitettu teksti auttaa myös lukijaa ymmärtämään kirjoittajan tarkoittaman viestin. Ymmärrettävän tekstin salaisuus piilee sen yksinkertaisuudessa, selkeässä jäsennyksessä ja sanomassa, lyhyen ytimekkäässä tyylissä sekä kiinnostavuudessa.

Edellä mainittujen lisäksi tiedonhausta ja lähteiden käytöstä sekä tutkimuksen kirjallisen selostamisen tavoista (tieteellinen artikkeli, essee ja tutkielma) on ytimekkäästi kirjoitettu seuraavassa oppaassa:

Tuumasta tekstiksi perusopas seminaari- ja opinnäytetyön tekijälle