Sunnarin tutkimuksessa käsitellään erittäin mielenkiintoisesti mieleenpainuneita oppimistapahtumia. Tutkimuksen tarjoaman eräs merkittävä väite kuului: "Oivaltaminen ei välttämättä tapahtunut matematiikan tehtävän äärellä vaan poissa siitä." Oppimisympäristön tulisikin kattaa laajempi kokonaisuus, kuin vain luokkahuoneessa olevat välineet. Opetusta kehitettäesää on keskeistä vaikuttaa opetuskulttuuriin.

Tutkimuksen tiivistelmästä poimittua: "Tutkimus kohdistui kouluoppimiseen mieleenpainuneiden oppimiskertomusten kautta. Tutkimuksen mukaan koulu ei osoittautunut erityisen mieleenpainuneeksi oppimiskokemusten ympäristöksi. Mielekäs oppiminen näytti edellyttäneen liikkeellelähtöä, joka puolestaan oli edellyttänyt luottamusta omiin taitoihin, uskallusta astua epävarmuuden ja outouden ympäristöön sekä halua oppia. Mielekästä oppimista luonnehtivat myös haasteellisuus, itsenäisyyden kokeminen suhteessa ekspertteihin varsinaisissa opettelun prosesseissa, turvallisuuden kokeminen suhteessa ulkoisiin, itsestä riippumattomiin uhkiin, kiireettömyys, mutta samalla ajan rajallisuus sekä näytön sijasta tarve käyttää opittavana ollutta asiaa. Myös tarpeesta jakaa oppimisen ilo viestittiin."